Publisher: Atena Kustannus Oy.
The novel Skaparinn (The Creator), translated to Finnish by Juha Peura.
About the book:
Sveinn valmistaa seksinukkeja yksinäisille miehille. Niillä on silkinsileä silikoni-iho, pehmeät aidon tuntuiset hiukset ja niitä on jokaiseen makuun: on kurvikkaita ja siroja, vaalea- ja tummahiuksisia, sini- ja vihreäsilmäisiä.
Lóa on hermoromahduksen partaalla horjuva yksinhuoltajaäiti, jonka tytär on nääntymässä anoreksiaan ja kyhjöttää huoneessaan suostumatta tapaamaan ketään. Sveinnin ja Lóan tiet kohtaavat, kun Lóan autosta puhkeaa kumi. Nukkejen kanssa seurustelun sijaan Sveinn joutuu kasvokkain oikean naisen kanssa. Seuraukset ovat kuitenkin katastrofaaliset: Lóa varastaa yhden seksinukeista tarkoituksenaan totuttaa sen avulla anorektista ja ihmispelkoista tytärtään sietämään toista ihmistä lähellään.
From the book:
Lóa epäröi, hän ei tiennyt, miten jatkaa kertomustaan. Jos hän jättäisi kertomatta, miten hän oli tullut vahingossa hotkaisseeksi kahden viinipullon unettavan sisällön, Björg ajattelisi, että hän olisi mennyt pikkupäissään sänkyyn tuntemattoman parakissa asuvan miehen kanssa.
Hän veti kaksi kertaa napakasti henkeä ja lisäsi: Se mies tarjosi punaviiniä ja otin puoli lasillista, ajattelin siemailla sitä hänen mielikseen tai lepuuttaakseni hermoja taikka vain korvatakseni haaverin – en muista tarkasti, mitä oikein ajattelin. Mutta minä höpötin ja tulin umpihumalaan ja sammuin sitten olohuoneen nojatuoliin, heräsin kuuden maissa ja toivoin ehtiväni kotiin, ennen kuin tytöt olisivat heränneet, mutta Ína olikin jo jalkeilla, Lóa sanoi, hymyili väsyneesti toisella suupielellään ja ihmetteli taas kerran, ettei Ína ollut maininnut mitään nukesta. Hänellähän oli vastustamaton vietti kertoa kaikki, mitä hänen ympärillään tapahtui. Ehkäpä hän oli tajunnut äitinsä salaisuuden – Ínasta oli tullut spesialisti nappaamaan merkityksen siitäkin mitä ei puhuttu sanoin.
Ajoitko sinä kotiin kolme, neljä tuntia sen jälkeen, kun olit lpettanut juopottelusi? Björg kysyi.
Lóan sisään kohosi salamannopeasti painava kivinen suojamuuri, niin että hän tunsi lihasten jännittyvän ennen kuin hän aukaisi suunsa. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Hän sanoi, ääni lähes oktaavin tavallista korkeampana. Olisikio minun pitänyt jäädä tienvarteen odottamaan linja-au-toa? Minkälaisen luulet minun oloni olleen, kun heräsin kovassa kohmelossa siitä nojatuolista, ja tytöt yksin kotona? Minulla on kamalan surkea olo koko jutun takia, vaikket osoitakaan minua sormella.
Björg katsoi pendyyliä, jossa enkelit pyörivät peräkkäin torvia soittaen.
Minä en ole syyttänyt sinua mistään, hän sanoi lopulta ja veti kädet villapuseron hihojen sisään. Hän puristi nyrkit hihojen suissa oleviin resoreihin ja heilutti käsiään. Katso nyt, kissa on vetänyt kyntensä piiloon, hän sanoi. Hiiret voivat tulla nyt kolostaan.
(97-98)
