Silta Tumman yli

Útgefandi: 
Staður: 
Tusby
Ár: 
2006

Um bókina:
Barnabókin Brúin yfir Dimmu (2000) í finnskri þýðingu Marjakaisa Matthíasson og Päivi Kumpulainen.

Úr bókinni:
Äkkiä heidän päidensä yläpuolelta kuului valtavaa jylinää. Pouvi tukki korvansa ja rupesi parkumaan. Kraki yritti hyssyttellä häntä hiljaiseksi. Meteli voimistui ja muuttui jyrinäksi, kuin liikkellä olisi ollut hirmuinen peto. Miria vilkaisi Krakia kauhuissaan. Epäilemättä he kumpikin miettivät samaa.
   - Onko tuo hirviö? Pouvi vaikersi itku kurkussa.
   Korkealle heidän päidensä päälle ilmestyi valtavan suuri, hopeanhohtoinen lintu, joka liisi eteenpäin siipiään räpyttelemättä. Se päästeli noita kamalia ääniä. Miria toivoi, ettei sillä olisi pesää missään lähettyvillä. Kraki käski pysytellä hiirenhiljaa paikoillaan, sillä lintu saattoi etsiä saalista. Heistä tuntui, että maa vapisi ja tärisi. Lintu lensi nopeasti eteenpäin kaula ojossa. Hetken kuluttua se katosi näkyvistä ja jylinä lakkasi.
   - Oliko se lentohirviö vai lintu? Pouvi kysyi kiihdyksissään.
   - En tiedä, Kraki vastasi matalasti. – En ole koskaan aiemmin nähnyt tuollaista lentävää kauhistusta.
   - Ja se piti kaameaa melua, Miria kuiskasi. – Melkein yhtä kovaa kuin mahtava Jylyputous, joka on Hämy – nummen toisella puolella.
   - Käännytäänkö takaisin? Kraki kysyi.
   - Ei! Pouvi sanoi. – Minua ei enää pelota.
   - Jatketaan vähän matkaa, Miria ehdotti.
   He kulkivat vaiti. Metsä jatkui ensin tiheänä, mutta harveni vähitellen, ja sillion sininen taivas näkyi paremmin. Hetken kuluttua auringon säteet tavoittivat heidät ja he tunsivat huojennusta.
   - Nyt on hauskaa, Pouvi sanoi. – Pian löydämme leijan.